12.12 Vesiputous ja köyhyys

Tällä kertaa herätys ei ollut myöhään vaan aikaiseen. Kello pärähti soimaan jo vähän ennen kuutta. Tarkoituksenamme tänään oli nähdä Meksikon toiseksi korkein vesiputous, jonne oli yli kolmen tunnin ajomatka. Meksikossa on havaittavissa samanlaisia asenteita ajamiseen ja liikkumiseen kuin Kanadassa. Ei ole mikään ihme, että kaikkialle liikutaan omalla autolla ja vaikka kahden tunnin ajomatkan päähän saatetaan lähteä tapaamaan ystävää ihan vaikka vain illalliselle. Julkinen liikenne toimii, mutta sitä käyttävät vain köyhimmistä köyhimmät, joilla ei ole varaa omaan autoon. Tiet ovat rakennettu hyvin amerikkalaiseen tyyliin suoriksi ja asuinalueet ruudukoiksi. Näimme alkumatkasta ruokaa kuljettaneen rekan suistuneen tieltä, ja ajoneuvo oli rusentunut melko pahan näköisesti, sekä kaikkien ruokatarvikkeiden levinneen tien viereiselle pellolle.

 

Ajomatkalla näimme suuria tasaisia tasankoja, jotka ulottuivat silmänkantamattomiin, korkeita vuoria ja yllättävän paljon metsiä, sekä pieniä meksikolaiskyliä. Pääelinkeinona alueella on maanviljelys ja päätuotantoelintarvikkeina ovat omena, maissi ja juusto. Suurin osa tuotteista menee vientiin, kuten esimerkiksi peräkärryjä valmistavan yrityksen, jossa ystäväni työskentelee, kaikki valmiit tuotteet viedään Yhdysvaltoihin.

 

Paikallisen valtaväestön ja saksalaistaustaisten menoniittojen elämä eroaa melko paljon ja kaupungin ulkopuolella eron saattoi nähdä vielä helpommin. Köyhyys on ankaraa ja monet ihmiset joutuvat tekemään useita töitä saadakseen elantonsa. Alkuperäiskansan asema on täällä todella huono ja monilla heillä on vakavia päihdeongelmia, ja he ovat myös lähes poikkeuksetta kodittomia tai asuvat hyvin alkeellisesti.

 

Näin talvikaudella täällä sataa hyvin harvoin ja on todella tuulista. Onneksi osasin pakata myös lämpiämiä vaatteita mukaan, koska täällä on ollut normaalia kylmempää. Lämpötila on vaihdellut välillä  -5 asteetta yöllä ja 20 astetta päivällä. Ilma on todella kuivaa ja ei sido itseensä lämpöä, joten heti kun aurinko laskee, myös lämpötila laskee radikaalisti. Perillä meitä odotti noin kahden kilometrin vaellus ja olimmekin varautuneet siihen hyvin eväin. Kanssamatkaajani ihmettelivät hieman, kun pakkasin mukaan hedelmiä ja kolmiovoileipiä heidän ottaessaan mukaansa keksejä ja sipsejä.

 

Vesiputouksessa oli onneksi vettä, vaikka ei täällä ei ole satanut pitkään aikaan ja pelkonamme oli, ettei vettä olisi ollut yhtään. Kesällä kun sadekausi on parhaimmillaan joet tulvivat ja tiet saattavat myös katketa maanvyöryjen ja veden pyyhkiessä ne kokonaan mennessään. Pudotus Basaseachi-vesiputouksen huipulta oli huikeat 246 metriä ja se oli reunalta kurkkiessa aivan päätähuimaavan paljon. Laskeuduimme yhdessä alas aivan vesiputouksen juurelle, jossa tuuli viskoi vettä päällemme hurjana. Paikalta saimme mielettömän mahtavia valokuvia veden ja valon leikkiessä keskenään muodostaen sateenkaaria joka suuntaan.

 

Matka takaisin autolle oli rankka, ei kovinkaan yllättäen laskeutumista huomattavasti rankempi. Korkeutta merenpinnasta oli noin 2 kilometriä, joten ilma oli huomattavasti ohuempaa kuin esimerkiksi meillä Suomessa ja hengästyminen jopa kevyestä liikunnasta siksi helpompaa. Noh toki saivathan ne näkymätkin haukkomaan henkeä. Emme olleet nähneet koko patikoinnin aikana ketään, sitten aivan loppumetreillä paikallisia alkoi valumaan parkkipaikan suunnalta jonkin verran.

 

Menimme syömään tacoja paikalliseen kylään, jossa saimme todella autenttista ruokaa ja mahamme täyteen. Herkullisten tacojen voimalla lähdimmekin suuntaamaan kohti Cuauhtémocia, jossa Francis asui. Kaikki muut valittelivat väsymystään ja kysyin huvikseen, että saanko minä ajaa. No ei hetkeäkään, kun olin ratissa ja kurvailin vuoristoisia teitä pitkin hurjaa vauhtia pysyäkseni muun liikenteen mukana.

 

Hauskinta matkassa oli, että kaikki muut nukahtivat lähes heti ja itse ajoin ilman ohjeistusta tai navigaattoria perille asti. He ihmettelivät miten osasin reitin, niin sanoin vitsillä, että osaisitte itsekin, jos henkenne riippuisi siitä. Perillä Francis teki minulle todella herkullista ruokaa, ja sen siivittämänä siirryin untenmaille kevyesti.