20.12 Siirtyminen etelään

Aamun koitteessa heräsin viimeistä kertaa Franciksen vanhempien luota ja näytin heille valokuvia ja videoita Suomesta, kuten olin jossain vaiheessa aiemmin luvannut. He olivat iloisia ja jopa yllättyneitä osista asioista, joita kerroin heille. He kiittivät minua vierailusta ja minä taasen heitä todella vieraanvaraisuuden täyttämästä oleskelustani heidän luonaan. Kävimme Franciksen kanssa tankkaamassa auton, joka täällä onnistuu autosta nousematta, koska palvelu pelaa kaikkialla. Amerikkalaiseen tyylin täältä löytyy Drive-inejä joka lähtöön, muttei sentään kuitenkaan naimisiinmenoon kuten Las Vegasista. 

Suuntanamme oli nyt etelämpänä sijaitseva osavaltion nimeä kantava Chihuahuan kaupunki, johon reissun alussa saavuin lentäen. Ajomatka oli jälleen pitkä eli hieman päälle neljä tuntia. Täällä ei tosiaankaan pääse minnekään ilman ajamista. Onneksi maisemat vaihtuivat nopeasti pienten torkkujen avulla. Pysähdyimme matkalla pari kertaa ostamaan edullisia tuliaisia. Kävimme perillä vielä jouluostoksilla paikallisessa ostoskeskuksessa ja söimme tuhdin kiinalaisen aterian.

 

Aterian jälkeen siirryimme keskustaan, jossa meno oli kiivasta. Ihmiset säntäilivät kaduilla jouluostosten perässä ja kun kävimme muutamassa kaupassa huvikseen katselemassa, niin kassajono kiersi koko kaupan ympäri. Näimme muutamia hallintorakennuksia ja kiersimme niistä ne mitkä jaksoimme. Paikallinen katedraali kohosi korkealle muiden ympäröivien rakennusten yläpuolelle. Rauhoituimme hetkiseksi sen sisälle muun ympäröivän maailman ollessa aivan liian rauhaton. Lähdimme seikkailemaan pienen tauon jälkeen katsellen ympäröiviä rakennuksia.

 

Pääsimme sisään yksityiskierrokselle Quinta Gameros -kulttuurirakennukseen Franciksen puheenlahjojen ja minun suomalaisuuteni avulla, vaikka paikka oli jo sulkeutumassa (lue sulkeutunut 30 minuuttia aiemmin). Se oli mahtava rakennus, jonka lasimaalaukset hohkivat kirkkaina ilta-auringon puskiessa läpi niistä. Rokokootyyliset huoneiden seinä- ja kattokoristeet, sekä kalusteet olivat taidokkaasti tehtyä käsityötä, ja rakennuksen suunnittelijana olikin ollut ranskalainen palkintoja voittanut arkkitehti. Rakennus on valmistunut 1910 ja sillä on rikas historia, alkaen jo heti sen valmistuttua rakennuttajan jouduttua pakenemaan Meksikosta vallankumouksen takia Yhdysvaltoihin. Mielenkiintoisen ja laajan opastuksen jälkeen Francis sujautti muutaman setelin oppaan kouraan ja jatkoimme matkaamme kohti autoa. Oli aika kirjautua hotelliin.

 

Ajomatka hotellille ei sujunut rauhallisesti, liikenne oli kiivasta ja ruuhkautuvaa. Autot poukkoilivat kaistoilta toisille ja ajelivat välillä mikä milloin minnekin. Meinasimme ajaa pahan kolarin auton kanssa, joka aivan yllättäen pysähdyksistä vaihtoikin kaistaa myös meidän ollessa vaihtamassa kaistaa samanaikaisesti. Onneksi kerkesin varoittaa tästä Francisista ja vältimme kolarin. Hotellilla laskin itselle kauan kaivatun kylvyn ja otimme rauhallisesti loppuillan käyden syömässä vielä viimeisen kunnon meksikolaisen aterian.

 

Seuraava päivä oli viimeinen Meksikossa ja erittäin todella hirvittävän pitkä matka takaisin Suomeen edessäpäin.