21–23.12 Viimeisten mehujen puristus

Heräsin liian aikaisin, ehkä ensimmäisen kerran jo viideltä, kai jännityksestä tulevan päivän matkustamisesta. Sain kuitenkin vielä unta ja herättyäni aloin pakkaamaan laukkuja määrätietoisesti. Olin laskelmoinut melko tarkkaan jo valmiiksi, kuinka pakkaisin laukut, niin että saisin kaikki haluamani tavarat oikeisiin laukkuihin. Ainut asia mikä huolestutti, oli se kuinka paljon ruumaan menevä laukku painaisi. No sain kuin sainkin pakattua laukut sutjakasti ja riensimme syömään aamupalaa Chihuahuan ylimystön suosimalle alueelle. Huomasin heti eron toisiin asuinalueisiin ja kaikki olikin aivan upouutta ja autot kiiltäviä huippuluokan maastureita ja sporttiautoja. Aamupala oli jälleen todella maukas. Tulen kaipaamaan meksikolaista ruokaa palatessani Suomeen. En voi sanoin kuvailla kuinka hyvää ruokaa olen koko matkan ajan saanut. Ehkäpä alan käyttämään enemmän mausteita ja lisäämään tulisuutta itsetekemiini ruokiin. Aamupalan jälkeen kävimme pyörimässä vielä hienoston asuinaluetta kävellen ja kontrasti köyhien ja rikkaiden välillä oli silminnähden kuin yö ja päivä.

 

Lähdimme lopulta ajamaan kohti lentokenttää käyden vielä vihoviimeiset tuliaiset paikallisesta alkoholimyymälästä. Eihän sitä voi sanoa käyneensä Meksikossa, jos ei ole ostanut tequilaa. Liikenne oli jälleen hurjaa ja tiet täynnä autoja. Onneksi liikenne ei päässyt ruuhkautumaan asti ja Francis tiputti minut aivan lentokentän ovien eteen. En voi sanoin kuvailla sitä, kuinka hyvin Francis, hänen perheensä ja ystävänsä minut vastaanottivat ja olen todella kiitollinen siitä, kuinka ystävällisesti he minua kohtelivat. Viimeiset hyvästit olivat tunteikkaat ja erkanimme toivotellen toisillemme kaikkea hyvää. Seuraavan kerran näkisimme toivottavasti muutaman vuoden sisällä, kun Francis tulisi käymään Suomessa ja pääsisin esittelemään hänelle maatamme. Lähtöselvityksessä selvisi, että ruumalaukkuni oli kolme kiloa liian painava, no eihän se auttanut kuin ottaa talvitakki päälle ja siirtää muutamia tavaroita käsimatkatavaroihin.

 

Lento Chihuahuasta Mexico Cityyn lähti ajoissa ja lentokoneen noustessa saatoin vain ihailla vuoristomaisemia ja mietiskellä mennyttä aikaani Meksikossa. Kuinka onnekas olinkaan, että satuin tapaamaan Franciksen viime kesänä reilatessani. En olisi koskaan päässyt kokemaan tällaista Meksikoa tai tavannut näitä kaikkia uusia ystäviä. Seuraavan kerran Meksikoon matkustaessani haluan käydä etelässä. Kaikki henkilöt, jotka kyselivät, olenko käynyt muualla Meksikossa, suosittelivat käymistä etelässä. Se on kuulemma aivan erilainen paikka kaikkine pyramideineen ja viidakkoineen verrattuna aavikkoiseen pohjoiseen. Tietenkin pohjoinenkin on aivan erilainen kesällä, kaiken ollessa vihreänä. Tosin silloin on aivan liian kuumaa ainakin minulle, lämpötila saattaa nousta yli jopa noin neljäkymmenen asteen.

 

Lento sujui kivasti ja olimme 20 minuuttia etuajassa, minuahan se ei kuitenkaan hirveästi lohduttanut, koska jouduin odottelemaan Meksiko Cityssä jatkolentoa hieman yli viisi tuntia. Aika kului hitaasti mutta varmasti, minun laahustaessani terminaalia ympäri ja katsellessani ohikulkevia ihmisiä ja kauppojen tarjontaa. Kuulin portilla odotellessani ensimmäistä kertaa suomea koko matkan aikana. Lopulta pääsin kuitenkin nousemaan lentokoneeseen ja kellon ollessa jo paljon nukahdin melko pian lentokoneen noustua ilmaan.

 

Lento Mexico Citystä Amsterdamiin oli pitkä mutta sujui melko nopeasti elokuvien läpi torkkuessa. Ruoka oli ihan kohtalaista, mutta sitä oli nälkääni suhteessa liian vähän. Jälleen vierustoveri kaatoi kahvit, mutta tällä kertaa minun päälleni. Ihme juttu! Myös kapteeni teki lennon aikana virheen, kun hän avasi vahingossa kuulutuksen ja kuulimme radiokeskustelua lennonjohdon ja hänen välillään. Saavuimme sumuiseen Amsterdamiin keskipäivällä, joka itsestä tuntui oudolta aikaeron takia.

Odotusaika lentokentällä oli jälleen yli viisi tuntia, kävin syömässä, torkahtelin ja kävelin ympäri terminaalia tuhlaten aikaa. Aloin istuallaan torkahtelin heti ja en halunnut vielä nukkua liikaa, että saisin seuraavana yönä unta. Lento Amsterdamista Helsinkiin sujui jo melko tuskaisesti, halusin nukkumaan ja minut oli laitettu viimeiselle riville, joten en edes voinut noujautua taaksepäin. Aeromexico ei antanut valita paikkoja, joten jouduin joka lennolla istumaan keskirivillä ja melko takana. Mielummin olisin ollut edessä ja ikkunapaikalla, jossa nukkuminen olisi ollut jopa mahdollista. Saavuin Helsinkiin väsyneenä ja raahauduin hakemaan ruumalaukkuani, joka onneksi saapui perille ehjänä.

Helsingissä minua lentokentällä odotti vastassa ystäväni, jonka luokse majoituin yöksi. Tässä vaiheessa sisäinen kelloni oli luultavasti, vaikka miten sekaisin, mutta olin niin uupunut, ettei unen saamisessa mennyt kauaa. Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa vielä Savonlinnaa, jossa viettäisin joulua perheeni kanssa.

Reissu oli kokonaisuudessaan todella mieleenpainuva, välillä tuntui aivan kuin vierailisin aivan eri planeetalla. Meksikosta jäi itselle erittäin lämmin mielikuva; ihmiset, joita kohtasin, ruuat, joita pääsin syömään ja maisemat, joita pääsin ihailemaan, sekä kaikki mitä koimme yhdessä tulevat olemaan minulle mieluisia muistoja nyt ja aina.