10.12 Joulukulkue

Hitaan ja aurinkoisen aamun jälkeen pääsin Franciksen mukaan töihin. Hän tekee kolmea eri työtä: kääntää kirjoja, toimii paikallisen perävaunuja valmistavan yhtiön markkinointiasiantuntijana, sekä ystäviensä kahvilan some-vastaavana. Tällä kertaa suuntasimme hänen ystäviensä kahvilaan, jossa hän kuvasi erilaisia annoksia ja hienoja kahveja, joita pääsin sitten ohessa maistelemaan. Ne olivat todella maukkaita ja jos joku tätä lukeva ikinä eksyy Chihuahuaan niin kannattaa käydä Hebron Coffee nimisessä kahvilassa! Siellä tutustuin myös kahvilan omistajapariskuntaan Michaeliin ja Annieen, jotka olivat molemmat todella mukavia. Kahvilassa sain lisäksi maistella mennoniittojen eli paikallisten protestanttisten perinneruokia. Uskonto on täällä todella tärkeä ja yhdistävä tekijä, esimerkiksi kaikki yhteisön jäsenet käyvät kirkossa sunnuntaisin. Paikallisille yhteisöllisyys, suku ja perhe, sekä ystävät ovat erittäin tärkeä osa elämää.

 

Brunssin jälkeen suuntasimme paikalliseen markettiin, josta ostimme ruokatarvikkeita aamu- ja iltapaloille. Myös liikennekulttuuri on täällä huomattavasti eurooppalaista hurjempi. Ohituksia tehdään mistä milloinkin, nopeusrajoitukset ovat miniminopeuksia tai joskus jopa vitsejä. Esimerkiksi 40 km/h alueella ajetaan normaalisti yli 100 kilometriä tunnissa ja ei ole mikään ihme nähdä kuolonkolareita päivittäin. Lisäksi osa liikenteessä olevista autoista näyttävät siltä kuin ne olisivat olleet mukana romurallissa - täällä ei mistään katsastustarkastuksista ole kuultukaan. Toisaalta taas osa autoista on uusinta huutoa ja aivan putipuhtaita, näistä lisää myöhemmin. Kauppareissun jälkeen palasimme Franciksen asuntovaunulle, jossa purin hieman tavaroitani ja söin kevyen lounaan. Francis lähti valmistelemaan illan joulukulkuetta varten perävaunua ja itse jäin odottamaan, että Annie ja Michael tulisivat hakemaan minut joulukulkuetta varten mukaansa.

 

Kulkue oli todella hieno, osallistuvia autoja ja rekkoja, sekä muita kulkuneuvoja oli ainakin sata, ja kulkueen valot loistivat pimeässä illassa kirkkaina. Pääsin kuulemaan myös espanjalaisia, saksalaisia, sekä englantilaisia joululauluja ja kulkueen loputtua siirryimme suurelle kentälle, jossa kaikki kulkueen osallistujat olivat esillä hienosti. Tarjolla oli myös tacoja ja muita meksikolaisia ja menoniittien herkkuja, sekä myös itselle vähän tutumpia joulunajan herkkuja kuten eräänlaista glögiä.

 

Illan kruunasi elämäni upein ilotulitus, jota saattoi ihailla vain ihmetellen. En ollut koskaan nähnyt niin hienoja raketteja ja vieläpä ihmeellisen läheltä. Ilotulitteet räjähtelivät korkealla päidemme yllä ja koko esityksen kestokin oli varmasti yli 20 minuuttia. Lopuksi hyppäsimme perävaunun kyytiin ja ajelimme tehtaan pihaan, jonne se jäisi odottamaan meitä seuraavaan päivään, jolloin purkaisimme kaikki koristeet pois siitä. Väsymys pitkästä matkustamisesta painoi vielä ja suuntasimmekin siitä melko pian nukkumaan.