9.12 Rankka aloitus

Herätys kello 3:40 potkaisi ylös innostuneen ja uteliaan matkalaisen Vantaan Tammistosta. Olin päässyt yöpymään ystäväni luokse, jonka luota pääsin helposti bussilla Helsinki-Vantaan lentokentälle. Kadut olivat noin aikaiseen tyhjiä ja ainoat äänet mitä siellä kuului, olivat aura-auton kolahdukset ja lumihiutaleiden rapina matkalaukkujeni päälle. Helsinki oli ihanan talvinen, joskin se vaikeutti hieman laukkujen vetämistä kymmensenttisessä lumessa. Bussikin saapui onneksi ajallaan, vaikka sään takia myöhästymisistä oli varoiteltu.

 

Helsinki-Vantaan terminaali 2 oli ehostettu sitten viime vierailun, josta olikin kulunut jo miltei kolme vuotta. Lentomatkustelu onkin jäänyt vähemmälle epidemian takia ja edellisen kerran lentoni lähti terminaali 1:stä. 

 

En yleensä halua matkustaa ruumalaukun kanssa, koska se on huomattavasti haastavampaa kuin ilman sitä. Tällä kertaa olin kuitenkin ostanut niin paljon viemisiä ystävälleni ja tiesin että pääsisin perillä liikkumaan autokyydillä niin siksi päädyin ottamaan suuremman laukun myös mukaani. Ja mahtuisihan siihen myös enemmän tuliaisia takaisin tullessa.

 

Ostin vielä viimeisiä tuliaisia lentokentältä, koska halusin viedä suomalaisen joulun mennessäni mukana. Olin ostanut pipareita ja glögiä, sekä esimerkiksi ruisleipää ja voita, koska tiedän että ystäväni ja hänen perheensä arvostavat varmasti hyviä tuliaisia. Lento Helsingistä Pariisiin sujui hyvin mukaan pakkaamien matkaeväiden siivittämänä. Sain lennon aikana myös hieman unta, joka oli itselleni harvinaista, mutta tässä vaiheessa todellakin tarpeellista. Matkustusaika tulisi yhteensä olemaan noin 30 tuntia, kun laskee mukaan myös siirtymiset lentokentälle ja perillä ystäväni asunnolle.

 

Lento Pariisista Meksiko Cityyn kestikin jo huomattavasti pidempään kuin mitä aiempi matka siihen mennessä. Lentoajaksi oli ilmoitettu 11 tuntia, mutta onneksi pääsin katsomaan uusimpia elokuvia! Vilkutin ikkunasta lentäessäni Lontoon ylitse. Tyttöystäväni oli nimittäin siellä vierailemassa siskonsa luona. Pääsin lentämään myös Kanadan yli ja mieleeni palasivat mukavat muistot ajalta, jolloin olin siellä työharjoittelussa vuonna 2017. Haluaisin päästä käymään siellä uudestaan ja tutustua myös läntisiin provinsseihin.

 

Lennon aikana saimme maittavat ateriat ja jälkiruuan kanssa tarjoiltava kahvi kaatui vierustoveriltani vahingossa lentohenkilökunnan jaloille saaden aikaan melkoisen kommelluksen. Muuten lento sujui rauhallisesti ja saavuimme perille jopa hieman etuajassa. Lentokoneessa kuulutettiin, että ruumalaukut jatkavat matkaa eteenpäin automaattisesti, mikä oli itselle kiva helpotus. Kuitenkin terminaalissa sain tiedon, että laukku kuitenkin pitäisi noutaa ja viedä itse turvatarkastuksen läpi.

Menin maahantulotarkastukseen ja katsellessani ympärilleni huomasin kaikkien muiden pitävän passien lisäksi kädessään maahantulokorttia ja ihmettelin mistähän sellaisen olisi saanut. Päätin kuitenkin koittaa tuuriani ja odotin omaa vuoroani. Virkailijaan ei kuitenkaan näyttänyt haittaavan kyseisen lomakkeen puuttuminen, vaan muutaman kysymyksen jälkeen hän iski leimasimella passiini voimakkaasti ja päästi minut eteenpäin.

 

No odottelin sitten laukkuani linjaston päädyssä kuten kuulutuksessa oli käsketty, mutta laukkua ei kuitenkaan koskaan näkynyt. Menin infopisteeseen kyselemään, että mitä tässä nyt pitäisi tehdä. He kertoivat, että laukku menisi sittenkin suoraan Chihuahuaan, tässä vaiheessa aloin ymmärtää, ettei informaatio kulje täällä kovin hyvin. Sitten kuljin turvatarkastuksen läpi ja huomasin olevani yllättäen lentokentän ulko-ovilla. Tännehän minun ei todellakaan pitäisi tässä vaiheessa mennä, vaan päästä jatkolennolle. Sitten minulle selvisi, että minun täytyisi vaihtaa vielä terminaalia. Toiseen terminaaliin pääsin junalla, johon pääseminen vaati melkoista salapoliisityötä, koska opasteet olivat todella kehnot ja lopulta kuljinkin mitä ihmeellisimpiä pieniä portaita pitkin matkustamolaukkuani perässä raahaten junan lähtöpaikkaan. Näin matkalla miten hullua liikenne Meksiko Cityssä on ja olin iloinen, ettei minun tarvinnut kulkea siellä kuin vähän matkaa.

 

Tässä vaiheessa älysin, että kuljetan mukanani Suomen lentokentältä ostamiani nesteitä sisältäviä tuliaisia, laukussa, joka on poistunut nyt lentokentältä ja joutuisin uudelleen turvatarkastukseen. Eipä minulla oikein ollut muuta vaihtoehtoa, kuin mennä vain tarkastukseen ja siellä minulta kysyttiin, että puhunko espanjaa ja jouduin myöntämään kuitenkin espanjaksi, etten puhu. Sainkin kuulla olevani gringo ja naurahdin asialle. Pääsin kuin ihmeen kaupalla läpi turvatarkastuksesta kaikkine romppeineni, Meksikossa ei näköjään olla niin pikkutarkkoja.

 

Viimeinen lento Meksiko Citystä Chihuahuaan sujui nopeasti nukkuessani lähes koko matkan. Chihuahuassa Francis onneksi tulisi minua autolla vastaan. Matkaväsymys alkoi tuntua jo matkalaisessa, mutta laukun saatuani ja astuessani ulos lentokentän aulaan olin niin ilahtunut nähdessäni ystäväni. Hän otti minut vastaan avosylin ja jälleennäkeminen oli molemmille koskettava hetki. Kahden tunnin ajomatka meni väsymyksestä huolimatta todella joutuisasti vaihdellessamme kuulumisia ja nauraessamme muistoille yhteisestä Euroopan matkastamme viime kesältä.