14.12 Siirtyminen pohjoiseen

Francis lähti aikaisin tekemään töitä ja minä keskityin espanjankurssin lopputenttiin ja aloin kirjoittamaan tätä matkapäiväkirjaa. Tentti meni hyvin ja päiväkirjan kirjoitus myös lähti käyntiin lennokkaasti. Söin hitaan aamupalan ja kun Francis palasi töistä, lähdimme ajamaan kohti pohjoista hänen vanhempiensa luokse. Pysähdyimme San Lorenzossa Focal Tonal nimisessä paikassa, jossa tapahtuu kummia. Ääni kaikuu tietyssä pisteessä joka suunnasta, vaikka olimme avoimessa maastossa. Näitä pisteitä on maailmassa kuulemma yhteensä seitsemän ja oli mukava kokea yksi niistä.

Liikenne oli rauhallista ja auringon laskiessa saatoimme nähdä, kuinka pelloilla poltettiin puuvillan tähteitä ja kasvatuksesta ylijääneitä oksia. Ilmanlaatu onkin täällä välillä todella huono kaiken peltojen polttamisen takia, savupilviä näkeekin roikkuvan taivaalla jatkuvasti. Harmittaa nähdä hyvää energiaa hukattavan, koska siitä pystyisi tekemään sähköä ja lämpöä.

 

Loppumatkasta jouduimme pysähtymään armeijan tarkastuspisteellä, jossa heti ihonvärimme nähtyään sotilas päästi meidät menemään. Valkoihoisuudesta on Franciksen sanojen mukaan täällä yllättävän paljon hyötyä, esimerkiksi poliisit eivät pysäytä maantietarkastuksissa niin helposti. Toisaalta taas poliisit kirjoittavat ylinopeussakkoja mielellään valkoihoisille, tietäen heillä olevan rahaa maksaa lahjukset. Francis kertoi tarkastuspisteen olevan tuolla tiellä huumeiden salakuljetuksen estämiseksi, mutta näytti kuitenkin viiden kilometrin päästä lähtevän tien, jota kartellit käyttävät todellisuudessa liikutellakseen huumeita, aseita ja jäseniään. Armeija ja hallitus tietävät tämän tien olemassaolosta, mutta eihän se heidän tehtäviinsä kuulu kyseistä tietä valvoa, vain vaan pelkästään virallista tietä. Joskus kaikki tekopyhyys ja järjettömyys vain pistää naurattamaan ja en vain pysty käsittämään kuinka syvälle yhteiskuntaan korruptio ja järjestäytynyt rikollisuus vaikuttaa.

 

Perillä meitä odotti mennoniittojen perinteitä kunnioittava illallinen, josta todella nautin. Tarjolla oli kasviskeittoa ja itseleivottua leipää. Tuliaiseksi tuomani ruisleipä ja salmiakki saivat isäntäni hymyilemään ja ihmettelemään erilaista makumaailmaa.